Teksti: Ilkka Sirén
Beaunen kivitalojen keskellä, viinintekijä Alex Dale oppi jo nuorena, ettei viini synny kellarissa vaan viinitarhalla. ”Ranskassa ei edes ole sanaa viinintekijälle. Vuodesta 11 kuukautta hoidetaan tarhaa, ja kolme viikkoa tehdään viiniä”, Dale toteaa.
Iso-Britanniasta Bourgognen kautta Etelä-Afrikkaan
Ajatus on seurannut häntä koko elämän – myös Etelä-Afrikkaan, missä brittiläissyntyisestä, Ranskan Bourgognessa kasvaneesta Dalesta tuli yksi uuden eteläafrikkalaisen viinikulttuurin pioneereista. Nykyään hänen perustamansa Radford Dale tunnetaan erityisesti raikkaista, vähäeleisistä viineistä, jotka ovat olleet vuosia ristiriidassa kansainvälisen viinimaailman muotivirtausten kanssa. Nyt maailma on vihdoin liikkunut hänen suuntaansa.
”25 vuotta ihmiset pitivät meitä hulluina. Nyt yhtäkkiä kaikki haluavat kevyempiä, raikkaampia viinejä, ” Dale naurahtaa.
Vaikka Dale on britti, hänen suhteensa Ranskaan alkoi jo lapsena. Perheellä oli koti Ranskassa, ja koululomat sekä pääsiäiset vietettiin maaseudulla. Bourgognen kylät, viinitarhat ja maaseudun rytmi tulivat hyvin tutuiksi jo ennen aikuisuutta. Beaunessa Dale päätyi nopeasti osaksi paikallista viiniyhteisöä. Hän teki ensimmäisen sadonkorjuun 15-vuotiaana ja pyöritti vanhempiensa perustamaa Pickwicks-nimistä pubia sekä viinibaaria keskellä kaupunkia. ”Beaunessa on enemmän viinibaareja kuin kirkkoja.”
Pickwicks-baarista tuli nopeasti paikallisten viini-ihmisten kantapaikka. Viljelijät, négociantit ja nuoret viinintekijät täyttivät baarin ilta toisensa jälkeen. ”Bourgogne ei ollut silloin sitä mitä se on nykyään. Viinejä piti oikeasti myydä. Ovet eivät auenneet vain siksi, että etiketissä luki Bourgogne.”
Dale oli vasta parikymppinen, mutta hänellä oli jo vastuuta, kontakteja ja oma yritys. Hän toi pubiinsa oluita Belgiasta ja Irlannista sekä viinejä Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Hän myi Bordeaux’ta keskellä Bourgognea. ”Se oli hyvä tapa oppia, että kaikkea voi tehdä toisin.”
Maahantuontia ja viininvalmistusta
Myöhemmin omasta intohimosta syntyi myös maahantuontiyritys Etelä-Afrikassa. Dale alkoi tuoda maahan burgundilaisia viinejä yksinkertaisesta syystä: niitä ei saanut mistään. ”Aluksi toin viiniä vain itselleni ja ystävilleni. Sitten ystävät alkoivat pyytää lisää, eikä kukaan koskaan maksanut ajoissa”, Dale nauraa. ”Jossain vaiheessa ymmärsin, että tästä pitäisi ehkä tehdä oikea liiketoiminta.”
1980-luvun lopulla oman kylän kadut kävivät ahtaaksi. Hän suunnitteli lähtevänsä Australiaan tai Uuteen-Seelantiin sadonkorjuuseen, kunnes eteläafrikkalainen tuttava ehdotti jotain muuta. ”Hän sanoi: tule Etelä-Afrikkaan. Asiat ovat muuttumassa.”
Dale matkusti ensimmäisen kerran Etelä-Afrikkaan vuonna 1989. Maa eli apartheidin viimeisiä vuosia. Viiniala oli suljettu, osuuskuntavetoinen ja kansainvälisesti lähes tuntematon. Silti Dale näki heti potentiaalin. ”Maan geologia ja ilmasto on uskomattoman hyvä viinille. Mutta kaikki oli vielä löytämättä.”
Ratkaiseva hetki tuli huhtikuussa 1994. Nelson Mandela valittiin presidentiksi Etelä-Afrikan ensimmäisissä demokraattisissa vaaleissa. ”Sinä päivänä jätin eropyyntöni työpaikalleni Bourgognessa”, Dale kertoo. ”Halusin olla mukana rakentamassa uuden Etelä-Afrikan viinikulttuuria.”
Freedom-niminen pinot noir on samalla henkilökohtainen kunnianosoitus Nelson Mandelalle, jonka valinta presidentiksi sai Dalen lopullisesti muuttamaan Etelä-Afrikkaan. Viinin nimi viittaa Mandelan omaelämäkertaan Long Walk to Freedom, mutta myös siihen vapauteen, jonka Dale itse koki siirtyessään Ranskan tiukoista säännöistä Etelä-Afrikan avoimeen viinimaailmaan.
Radford Dalen tyyli
Vuosituhannen taitteessa Etelä-Afrikan viinit yrittivät usein jäljitellä Kalifornian ja Australian muhkeaa tyyliä: paljon tammea, paljon alkoholia, paljon kypsyyttä. Dale ei koskaan uskonut siihen. ”Yritimme tunkea neliötä pyöreään reikään, mutta Etelä-Afrikan ilmasto ja maaperä eivät halua tehdä sellaisia viinejä.”
Stellenboschiin perustetun Radford Dalen tyyli rakentui päinvastaiselle ajatukselle: maltilliseen alkoholiin, luonnolliselle hapokkuudelle ja mahdollisimman vähäiselle manipuloinnille. Koronavuosina Dale maistoi läpi yli 500 omaa viiniään 25 vuoden ajalta. ”Punaiset ja valkoiset mukaan lukien keskiarvo oli noin 12,7-prosenttia alkoholia. Se on Etelä-Afrikassa todella epätavallista.”
Moni piti tyyliä pitkään kaupallisena virheenä. ”Yhdysvalloissa meille naurettiin joskus suoraan.”
Mies muistaa erityisesti hetken, jolloin viinikriitikko Robert Parker antoi yhdelle hänen punaviineistä vain 76 pistettä. ”Decanter arvioi saman viinin yhdeksi Etelä-Afrikan parhaista. Mutta Parker antoi 76 pistettä. Kaadoin sitä kaikkialla ihmisille ja sanoin: tässä on Robert Parkerin 76 pisteen viini. Sain kaiken myytyä,” Dale naurahtaa.
Radford Dalen tärkein rypäle on pitkään ollut Chenin Blanc. Dale näki jo varhain, että Etelä-Afrikan vanhat Chenin-tarhat olivat maan suurin käyttämätön voimavara. ”Chenin rakasti meidän luontoamme. Se toimi kaikkialla.” Mutta Dale alkoi miettiä punaista vastinetta Cheninille – lajiketta, joka viihtyisi luonnostaan Etelä-Afrikan ilmastossa ja graniittisilla rinteillä. Lopulta vastaus tuntui itsestään selvältä. ”Mikä rypäle rakastaa graniittia ja aurinkoa? Gamay.” Ajatus kuulosti monista absurdilta. Gamayta oli Etelä-Afrikassa tuskin lainkaan.
Dale löysi vain muutaman vanhan tarhan rippeet. Yksi niistä revittiin myöhemmin pois aprikoosiviljelmän tieltä. Hän alkoi silti kerätä pistokkaita ja lisätä materiaalia itse. ”Kesti viisi vuotta saada tarpeeksi taimia yhden hehtaarin istuttamiseen.”
Ensimmäinen tarha perustettiin Stellenboschin Polkadraai Hillsiin yli vuosikymmen sitten. Dale maksoi istutukset itse, jotta viljelijä suostui projektiin. Nyt hän puhuu Gamaysta lähes messiaanisella varmuudella. ”799 Etelä-Afrikan 800 tuottajasta sanoisi, että olen väärässä. Mutta minä olen oikeassa”, Dale toteaa.
Dale ei ajattele Gamayta kuriositeettina vaan Etelä-Afrikan tulevaisuuden lajikkeena. Hän on jo istuttanut sitä useille eri vuorille ja ilmastovyöhykkeille. ”Rakennan omaa cru-järjestelmääni.” Ajatus on suoraan Bourgognesta. Elginin viileät tarhat muodostavat hänen mielessään talon grand cru -tason. Stellenbosch on premier cru. Helpommin lähestyttävä Vinum-sarja on village-tasoa. Mutta tarkoitus ei ole kopioida Ranskaa. ”En yritä tehdä Meursault’ta Elginissä. Haluan tehdä Elginiä.”
Oma viinitarha, Elgin
Elgin on viileä viinialue noin tunnin päässä Kapkaupungista. Vuonna 2021 Dale osti sieltä luomutilan keskellä koronasulkua – aikana, jolloin viinin myynti oli Etelä-Afrikassa hetkellisesti kielletty. Sauvignon Blanc ja Semillon lähtivät nopeasti pois. ”En pidä Sauvignon Blancista”, Dale sanoo suoraan.
Tilalle tuli Pinot Noiria, Chardonnayta, Cabernet Francia, ja tietysti Gamayta. Vuonna 2026 Elginistä saatiin ensimmäinen gamay-sato. Dale uskoo sen olevan ensimmäinen Elginissä koskaan tuotettu gamay sekä samalla Etelä-Afrikan ensimmäinen sertifioitu luomugamay.
Nykyään Radford Dalella työskentelee noin 30 ihmistä. Dale puhuu paljon kouluttamisesta ja mahdollisuuksien antamisesta nuorille työntekijöille. ”Jos pidät ihmiset laatikoissa, parhaat lähtevät.”
Hän on myös perustamassa Organic Wines South Africa -järjestöä edistämään luomuviljelyä maassa, jossa vain noin prosentti tarhoista on sertifioitu luomuksi. Tulevaisuudessa Dale ei halua tehdä enemmän viinejä. Hän haluaa tehdä nykyiset viinit paremmin. ”Olen jo tehnyt tarpeeksi virheitä kokeilemalla kaikkea mahdollista.”
Kun häneltä kysyy, mitä hän sanoisi nuorelle itselleen Beaunessa, vastaus tulee nopeasti. ”Ajaisin pääni kaljuksi aikaisemmin”, Dale naurahtaa. Sitten hän vakavoituu. ”Kummisetäni antoi minulle kolme neuvoa. Tee kaikki paremmin kuin kukaan muu ja tee kaikki suuremmalla energialla kuin muut. Ja älä koskaan tee mitään, mikä tuntuu epämukavalta. Siitä syntyy vaan kompromissejä, et tykkää siitä, ja lopputulos ei toimi. Kannattaa siis keskittyä asioihin, jotka tuovat itselleen iloa.”
Kuva: Alexander Store