Viña Morandé mullisti Chilen viinikartan 1980-luvulla. Nyt viinitalo etsii uusia mahdollisuuksia viileiltä viljelyalueilta ja yli satavuotiaista köynnöksistä.
Chilen punaviinit kelpasivat kansainvälisille ostajille jo 1980-luvulla, mutta valkoviineissä oli parantamisen varaa. Maan viiniviennin kasvaessa Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin ostajat ihmettelivät, miksei Chile pystynyt valmistamaan yhtä laadukkaita valkoviinejä.
”Laadukkaat valkoviinit yhdistettiin tuolloin viileään ilmastoon. Chilessä niitä oli perinteisesti yritetty valmistaa aivan liian lämpimillä alueilla”, kertoo Viña Morandén Casablancan viinitarhoista vastaava José Miguel Arnaiz.
Viinintekijä Pablo Morandé löysi vastauksen Tyynenmeren viilentämästä Casablancan laaksosta, missä viininviljely oli tuolloin lähes olematonta. Nykyään Casablanca kuuluu Chilen tunnetuimpiin valkoviinialueisiin.
Pablo Morandé perusti omaa nimeään kantavan viinitalon vuonna 1996. Sittemmin Viña Morandé on laajentanut toimintaansa eri puolille Chileä, pohjoisen Limarín laaksosta aina eteläiseen Mallecoon saakka. Morandé jatkaa pioneerityötään uusilla viinialueilla, mutta ammentaa inspiraatiota myös Chilen vuosisataisesta viininviljelyperinteestä.
Casablanca rikkoi kaavan
Morandén Belénin viinitarhalla Casablancassa näkyy edelleen jälkiä viinitalon kunnianhimoisista alkuvuosista. Osa noin 20-vuotiaista köynnöksistä on istutettu jopa 10,000 köynnöksen hehtaaritiheyteen. Nykyisissä uusissa istutuksissa tiheys on usein enää noin puolet tästä.
”Tiheä istutus toimii laadun kannalta erinomaisesti, mutta sen hoitaminen on vaikeaa. Tarvitaan erikoistraktoreita ja -koneita. Nykyisellä kasvimateriaalilla pystymme saavuttamaan saman laadun helpommin ja hieman suuremmalla sadolla”, Arnaiz selittää. Viinitarhojen hoito on muuttunut myös ilmaston mukana. Chile kärsi pitkään poikkeuksellisesta kuivuudesta, mutta viime vuosien sateet ovat helpottaneet tilannetta.
”Vuodet 2014-2022 olivat todella vaikeita. Nyt tuntuu siltä, että voimme vihdoin hengittää.”
Runsaat sateet ovat kuitenkin tuoneet uusia huolia. Köynnösten voimakas kasvu lisää viherleikkauksen tarvetta ja kosteus kasvattaa sienitautien riskiä.
”Lehtihome ei ole meille tavallinen ongelma, koska ilmasto on niin kuiva. Euroopassa se on tuttua, mutta meillä ei ole käytännön kokemusta sen torjumisesta”, kertoo Morandén pitkäaikainen viinintekijä Ricardo Baettig.
Ilmaston ääri-ilmiöihin varautuminen on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi viinitarhojen hoitoa. Sateinen talvi voi helpottaa vesipulaa, mutta samalla runsas kasvillisuus voi kuivana kesänä lisätä maastopalojen riskiä.
Tuhat kilometriä
Chilen maantieteellinen monimuotoisuus konkretisoituu erityisen hyvin, kun lasiin lorahtaa Morandén pinot noir Mallecosta ja Limarín Syrah. Viinitarhojen välissä on noin tuhat kilometriä. ”On aika uskomatonta, että samassa maassa voidaan valmistaa näin erilaisia huippuviinejä. Se kertoo paljon Chilen mahdollisuuksista”, Baettig sanoo.
Limarín Syrah kasvaa vain noin 15 kilometrin päässä Tyynestä valtamerestä. Alue on käytännössä aavikkoa, mutta rannikkosumu “camanchaca” ja merellinen ilmasto pitävät lämpötilat maltillisina. Myös maaperä on poikkeuksellinen. Kalkkipitoiset kerrostumat erottavat Limarín monista muista Chilen viinialueista.
”Limarín Chardonnay ja Pinot noir ovat erinomaisia, mutta Syrah on siellä jotain aivan poikkeuksellista.” Morandé Black Series Syrah on tumman hedelmäinen ja mausteinen, mutta samalla raikas ja jäntevä. Tavoitteena ei ole valmistaa kaikkein voimakkainta viiniä.
Vanhojen köynnösten Chile
Vaikka Morandé tunnetaan uusien viljelyalueiden pioneerina, osa viinitalon kiinnostavimmista viineistä syntyy maan vanhimmilla tarhoilla. Maulen ja Itatan alueilla Morandé tekee yhteistyötä pienten viljelijöiden kanssa, joiden köynnökset voivat olla yli satavuotiaita. Monilla tarhoilla viiniköynnökset kasvavat matalina pensaina ilman keinokastelua.
“Ennen Chardonnayta ja Sauvignon Blancia Chilen tärkeimpiä valkoisia lajikkeita olivat Sémillon, Moscatel ja Riesling”, Baettig muistuttaa. “Sémillon ei ole erityisen aromaattinen lajike. Sen kiinnostavuus löytyy suutuntumasta. Se on gastronominen viini, joka myös kehittyy hienosti pullossa.”
Baettig tunnetaan myös kokeilunhalustaan viinikellarissa. Perinteisten tammitynnyrien rinnalla hän hyödyntää muun muassa suuria tammisammioita, amfora-saviastioita ja betonimunia. Hänelle erilaiset käymis- ja kypsytysastiat ovat kuin värejä taiteilijan paletissa. Jokainen tuo viiniin oman vivahteensa, joita hän voi yhdistellä lopullista viiniä sekoittaessaan.
Vanhojen köynnösten arvostus ei kuitenkaan yksin riitä turvaamaan niiden tulevaisuutta. Itatassa metsäteollisuuden laajeneminen houkuttelee viljelijöitä korvaamaan pienisatoisia viinitarhojaan taloudellisesti kannattavammilla metsäistutuksilla.
Voimaa ilman pullistelua
Yksi Morandén erikoisimmista —ja palkituimmista— viineistä on Itatan vanhoista Cabernet Sauvignon -köynnöksistä valmistettu La Capilla. Alle kahden hehtaarin tarhalla kasvaa yli 130-vuotiaita köynnöksiä graniitti- ja kvartsipitoisessa maaperässä. Viini poikkeaa selvästi Maipon tunnetuista, voimakkaista lippulaivaviineistä.
”Ystäväni maistoi tätä ja sanoi, että se on cabernet sauvignon, jolla on pinot noirin sielu.” Baettig pitää kuvausta osuvana. ”Se ei ole valtavan iso viini. Juuri siitä pidän. Siinä on kerroksellisuutta, mutta sitä on helppo juoda.”
Morandén ennakkoluuloton ote näkyy myös rypälelajikkeiden yhdistelyssä. Morandé Carmenere Malbec tuo samaan pulloon Chilen tunnusrypäleeksi nousseen Carmenèren ja naapurimaa Argentiinassa mainetta niittäneen Malbecin. Carmenère antaa viinille yrttistä mausteisuutta ja Malbec mehevää, tummaa hedelmäisyyttä. Morandén punaviinien tyyli on muutenkin muuttunut viime vuosina. Vuonna 2017 talossa alettiin tietoisesti tavoitella aikaisempaa raikkaampaa ja maltillisempaa ilmaisua.
”Yli kymmenen vuotta sitten samoilta tarhoilta valmistettiin viinejä, joissa oli 15-prosenttia alkoholia. Nykyään tavoittelemme yleensä noin 13-prosenttia. Aloimme korjata rypäleitä aikaisemmin, kastella hieman enemmän ja vähentää lehtien poistamista terttujen ympäriltä.”
Baettigin mukaan kyse on osittain paluusta 1990-luvun chileläiseen viinityyliin, ennen täyteläisten ja voimakkaasti tammitettujen punaviinien aikakautta.
”Haluan tehdä viinejä, joita tekee mieli juoda”, Baettig kiteyttää.
